Meillä menee Ellan kanssa aika hyvin. Hän tuntuu välittävän minusta ja minäkin kovasti pidän hänestä.

Hänellä on välillä paha olla. Ella tahtoo välillä kuolla. Hän kertoi eilen jostain pojasta, jota hän joskus rakasti. Rakastaa ehkä vieläkin. Hän on sanonut rakastavansa minuakin. Niin olen minäkin. Tarkoituksella välttelin niitä sanoja alkuajat. Sitten minä ne vihdoin sanoin. Olikohan liian aikaista?

Siskoni tuli kotiin sitten viime kesän. Mieleeni palautuu tulee se aika kun hän viimeksi täällä oli. Se aika kun minulla vielä oli Eeva. Ne hyvät muistot saavat minut vieläkin lähes kyyneliin. En minä oikeasti silloin edes ollut niin onnellinen. Hänellä oli silloin Adam ja minulla oli ajoittain todella paha olla. Aika kultaa muistot. Ne muistot, jotka pitäisi haudata vielä vuosiksi mutaan.

Ella kertoi eilen uskovansa Jumalan lisäksi myös noituuteen ja haltioihin. Saatanakaan ei kuulosta pahalta. Hänen kirjoituksistaan sain onneksi sellaisen kuvan, että se on vain uuden ja jännittävän kokeilua. Toivottavasti ei mitään vakavaa.

Minä haluan Ellan kanssani taivaaseen.