Olemme sittenkin Eevan kanssa hyvin erilaisia. Hän on joissakin asioissa vielä niin kovin lapsi. Joissakin asioissa ei.
Olisikohan siitä loppujen lopuksi tullut mitään?

Se on niin hirveää, kun minä en ymmärrä hänen aivoituksiaan. Ei kuulma Adamkaan ymmärrä. Tuskin kukaan ymmärtää.

Kuviteltu tilanne:

Olen kahden viikon päästä Lontoon metrossa. Terroristit ovat räjäyttäneet uuden sarjan pommeja ja metron vaunu jossa olen on loukussa. Vaunu palaa ja tulen luultavimmin kuolemaan seuraavien kymmenien minuuttien aikana. En niinkään pelkää kuolemaa. Tiedän pääseväni hyvään paikkaan Jeesuksen luo. Puhelin toimii, mutta akkua vain kymmenien sekuntien puheluun. Valitsen Eevan.

Puheluni Eevalle:
"Eeva, kuuntele tarkkaan. Tulen luultavasti kuolemaan seuraavan 10 minuutin aikana. Rakastan sinua. Olen aina rakastanut... Kiitos, että osoitit minulle tien valoon. Tapaamme jälleen taivaassa, mutta toivottavasti emme vielä pitkään aikaan. Ethän muistele minua pahalla... Olet hyvä ihminen. Elä hyvin..."