Hän on ollut outo.

Toisena hänen luonaan viettämistäni päivistä hän ei paljoa puhunut. Ei ole paljoa soitellut. Ei ole laittanut viestiä. Ennen viestejä tuli jopa useita tunnin sisällä. Ja niissä oli paljon sydämiä. Kuin jokin olisi muuttunut. Hän sanoo kaiken kuitenkin olevan hyvin. Minä kuitenkin aavistan jotain pahaa. Rintaani ahdistaa. Ehkä en ollut kaikkea mitä hän toivoi. Ehkä odotukset olivat liian korkeat. Ehkä olen vain hullu, kun ajattelen näin.

Minua hävettää. Minä en vain uskaltanut sanoa hänen isälleen meneväni sivariin. Ei enää ikinä!