777

2006-06-27T21:11:00.000+03:00

Hänen rannekellonsa tikitti aina korvaani syleillessämme. Kuin muistuttaen hänen lähdöstään. Enää kaksi viikkoa. Viikko. Hän lähtee huomenna. One last time.

En arvannut tämän olevan näin vaikeaa. Olen saanut kasattua itseni taas. Lähdemme käsikkäin ovesta. Kun näen auton, joka vie minut hänen luotaan viimeistä kertaa, murrun. Puristan täristen häntä kyynelten valuessa kaulalle. Viimeistä kertaa.

"Have a nice life there in France. God bless you."
"I really had three wonderful weeks with you. I'm so glad we met."
"Good bye.."

Makaan auton takapenkillä selälläni. En halua lähteä. En halua hänen lähtevän. Nousen vielä istumaan. Jos en olisikaan noussut! Hän vilkuttaa minulle. Hyvästi.

2006-04-26T20:35:00.000+03:00

Minulla on niin ikävä häntä!

Aina kun minä muistan ne kaikki hyvät hetket meidän välillämme tulee niin paha olla. Minä todella pidin hänestä. Minä olin varovaisempi kuin koskaan.. Silti kaikki meni aivan väärin. Hän oli niin oikea. Minä niin väärä. Ehkä Isällä on vain jotain muita suunnitelmia minulle..

Huomenna kai näen häntä, mutta en tiedä.. Tuskin se ikävä siitä mihinkään menee. Katkeruus vain kasvaa! Silti minä yritän. Varmasti yritän!

2006-04-06T00:03:00.000+03:00

Minä olen ollut nyt kaksi kuukautta yksin. Olen onnellinen. Joskus kai ajattelin ettei yksin ole hyvä olla. Kyllä on. Ainakin välillä. Minulle oli hyväksi olla yksin. Liian paljon minulla oli seuraa. Kai menestykselle jotenkin sokeutuu. Kun saa liikaa..

Olen tapaillut erästä tyttöä. Pyysin kahville muuten vain. Hän on ollut kovin mukava. Ehkä jotenkin minun kaltaiseni. Haluaisin mennä elokuviin viikonloppuna. Hän suostui. En tiedä kiirehtisinkö liikaa, jos ottaisin häntä elokuvan aikana kädestä kiinni. Pitää kai katsoa tilannetta.

Joskus olen mustasukkainen aivan järjettömistä asioista, aivan järjettömistä ihmisistä. Varsinkin menneisyydestä. Se on mennyttä. Nyt on nyt.

2006-02-07T11:32:00.000+02:00

Hän on ollut outo.

Toisena hänen luonaan viettämistäni päivistä hän ei paljoa puhunut. Ei ole paljoa soitellut. Ei ole laittanut viestiä. Ennen viestejä tuli jopa useita tunnin sisällä. Ja niissä oli paljon sydämiä. Kuin jokin olisi muuttunut. Hän sanoo kaiken kuitenkin olevan hyvin. Minä kuitenkin aavistan jotain pahaa. Rintaani ahdistaa. Ehkä en ollut kaikkea mitä hän toivoi. Ehkä odotukset olivat liian korkeat. Ehkä olen vain hullu, kun ajattelen näin.

Minua hävettää. Minä en vain uskaltanut sanoa hänen isälleen meneväni sivariin. Ei enää ikinä!

2006-02-06T13:18:00.000+02:00

Kävin viikonloppuna Tampereella tapaamassa ihastustani.

Hän todella oli se prinsessa, mitä toivoin. Alun jännittyneisyys vapautui illan pidetessä ja nuortenilta oli pelkkää taikaa. Kellarissa me olimme niin kiinni toisissamme. Näykittyäni hänen korvaansa hän kuiskaa: "Kohta minä oikeasti puren sinua varpaasta." <3

Ennen nukkumaan menoa kumarrun hänen sänkynsä ylle: "Tarja. Hyvää yötä." On täysin pimeää, enkä näe eteeni senttiäkään. Silti huulemme kohtaavat helliin suudelmiin.

Tapasin Tampeleella myös erästä toista ystävää. Oli kiva tutustua häneen enemmän. Aivan uskomaton ihminen. Ei pelkästään loistavana muusikkona, vaan ihmisenä. Hän pistää vähimmätkin rahansa lähetystyöhön ja tyytyy elämään nälässä. Maailma tarvitsee enemmän hänen laisiaan.

2006-01-29T21:31:00.000+02:00

Minä ja Ella olemme näin lähellä reunaa.

Ollaan oltu sitten joulupäivän. En ole nähnyt häntä viikkoihin. Eilen hän sanoi, ettei oikeastaan välitä minusta. Minä sanoin hänelle, ettei meillä ole enää mitään yhteistä. Minä sanoin olevani ihastunut. Hän tahtoo minut onnelliseksi. Niin kovasti halusin minäkin hänet. En vain siihen pystynyt. Se tuntuu niin kauhealta, kun haluaisi tehdä toisen onneliseksi, mutta siihen ei kukaan pysty. Vain hän.

Aika hassua olla ihastunut tyttöön, jonka on nähnyt vain kerran joskus aikaa sitten. Hänkin on ihastunut minuun. Me olemme onnellisia yhdessä, vaikka olemme niin erilleen. Minulla on vielä tyttöystävä ja hän asuu satojen kilometrien kanssa. Täytyy tavata hänet. Pian.

2005-12-26T11:59:00.000+02:00

Meillä menee Ellan kanssa aika hyvin. Hän tuntuu välittävän minusta ja minäkin kovasti pidän hänestä.

Hänellä on välillä paha olla. Ella tahtoo välillä kuolla. Hän kertoi eilen jostain pojasta, jota hän joskus rakasti. Rakastaa ehkä vieläkin. Hän on sanonut rakastavansa minuakin. Niin olen minäkin. Tarkoituksella välttelin niitä sanoja alkuajat. Sitten minä ne vihdoin sanoin. Olikohan liian aikaista?

Siskoni tuli kotiin sitten viime kesän. Mieleeni palautuu tulee se aika kun hän viimeksi täällä oli. Se aika kun minulla vielä oli Eeva. Ne hyvät muistot saavat minut vieläkin lähes kyyneliin. En minä oikeasti silloin edes ollut niin onnellinen. Hänellä oli silloin Adam ja minulla oli ajoittain todella paha olla. Aika kultaa muistot. Ne muistot, jotka pitäisi haudata vielä vuosiksi mutaan.

Ella kertoi eilen uskovansa Jumalan lisäksi myös noituuteen ja haltioihin. Saatanakaan ei kuulosta pahalta. Hänen kirjoituksistaan sain onneksi sellaisen kuvan, että se on vain uuden ja jännittävän kokeilua. Toivottavasti ei mitään vakavaa.

Minä haluan Ellan kanssani taivaaseen.

2005-12-03T17:58:00.000+02:00

Olen pahoillani jos olen antanut itsestäni julman ihmisen kuvan. Olisi lienee syytä selventää hieman ajatuksiani:

Ei. En kutsu vielä rakkaudeksi suhteita jotka ovat kestäneet vain hetken. En tietenkään. Rakkaus on minulle tavoite, johon ehkä päästään joskus. Sellaiseen tilaan, jossa molemmat välittävät toisistaan kovasti. Myönnän, että olen ollut näissä jutuissa hieman liian tosissani ja ehkä olen minulla on ollut jonkinlaista pakkomiellettä. Nyt ymmärrän sen ja otan rennommin.

Ja mitä "eukon vaihtamiseen" tulee, en sanoisi sitä noin. Minä tutustun tyttöihin jotka haluavat tutustua minuun. Minä katson tuleeko tilanteesta mitään, sillä en halua menettää tilaisuutta. Tarkoitukseni ei todellakaan ole leikkiä. Ehei.

Minulla ei ole pakkottavaa tarvetta omistaa tyttöystävä. Nyt kuukausia Eevan jälkeen olen sen huomannut, että ilmankin voin olla onnellinen. Silloin joskus se ei ollut niin selvää. Tottakai haluaisin elää yhdessä jonkun pitämäni henkilön kanssa. Kukapa ei haluaisi.

Eeva: Olisit edes sen verran kunnioittanut minua ja jättänyt nämä lukematta.

2005-12-03T00:22:00.000+02:00

Taas uusi tyttö.

Kerrankin hän näyttää kiinnostuneen minusta. Hän osaa näyttää sen. Hän ei ole ujo. Hän osaa olla ihana. Minun ei tarvitse tehdä enää itse aloitetta joka asiaan. Tykkään hänestä :)

2005-11-16T20:52:00.000+02:00

Vein tyttöni elokuviin.

Minulle jäi karvas maku suuhun. Hän oli niin tunteeton. Mukana ei ollut mitään jännitettä tai sitä jotain mitä kahdella vastarakastuneella pitäisi olla.

Hän kertoi menevänsä toiselle paikkakunnalle kouluun ensi vuonna, vaikka hän olisi hyvin voinut tulla minun kouluuni. Minulle valinta olisi ollut selvä. Jos vain olisin rakastunut. Olen aina halunnut muuttaa isompaan kaupunkiin, mutta valintani olisi täysin selvä, jos rakkaani haluaisi asua pienellä paikkakunnalla.

Tänään kesken leffan aloin miettimään, onko meidän välillä mitään. Voisiko edes olla. Ainakin annan mahdollisuuden.

Minulle seurustelu on hyvin tärkeää. Tärkein maallinen asia mitä on. Minä toivon tyttöni olevan rakastunut minuun. Ajattelevan samalla tavalla kuin minä. Olemaan valmiina kuolemaan puolestani. Itkemään sydämensä puhki minun puolestani.

Minusta ei tunnu, että hän on samaa kanssani. Minä pyydän häntä ottamaan yhteyttä hänen halutessa nähdä minua, mutta hän ei sano mitään viikkoon. Minä haluaisin olla hänen kanssaan vaikka joka päivä, jos se vain olisi mahdollista. Minulle hän ajaisi ohi kaikesta. Koulusta. Perheestä. Muista kavereista. Yhtä hän ei kuitenkaan ohittaisi. Jumalaa.

Sanoin hänelle illan päätteeksi:
"Milla. Minulle seurustelu on hyvin tärkeää. Tärkeintä mitä on. Toivoisin sinun miettivän, onko se sinulle samassa arvossa."

Todella toivon hänen miettivän asian ja kertovan siitä minulle.

Alanko katselemaan muita tyttöjä? Kyllä. Jos löydän todella mukavan tytön ja haluan häneltä jotain enemmän, teenkö sen. En tiedä. Pahoin pelkään. Ennen sitä minä ainakin juttelisin asian selväksi Millan kanssa. Minun tulisi puhua jo nyt. Ehkä teen sen.

2005-11-12T18:32:00.000+02:00

Taas masentaa.

En päässyt taaskaan tyttöni luo. Juuri nyt hänet olisin halunnut. Jääkiekko ajoi ohitseni. Jos hän sitten todella vain on väsynyt..

Kun saisinkin olla jollekin tärkeä..

2005-11-09T22:49:00.000+02:00

Eeva soitti.

Hän haluaisi tappaa Adamin. Jotta hän näkisi. Tappaa itsensä. Jotta pääsisi pois ja näkisi Adamin ilmeen. Hän sanoo olevansa kaksi. Sanoo etten minä sitä koskaan ymmärtänyt. En ymmärtänytkään. Se toinen tahtoo mitä tahansa ja toinen ajattelee muita.

Hän sanoo etten minä edes yritä. Minä todella yritin olla hänelle ystävä, mutta en pystynyt. Ja nyt kun vihdoin olen onnellinen, olen päässyt yli hänestä, hän haluaisi minun olevan ystävä. Minä en haluaisi palata siihen sisäiseen pahaan oloon.

Minä ajatellen itseni parasta, mutta se ei ole toisen paras. En tiedä mitä tehdä.

2005-11-06T00:26:00.000+02:00

Olen alkanut taas tuntea.

Olen tavannut tytön ja minuutteja sitten suutelin häntä. Tunne ei ole sama mikä se joskus oli Eevaan. Ehkä sitä ensirakkauden paloa ei voi enää koskaan tuntea? Paras tunne mitä koskaan on ollut.

Minä todella toivon, että tästä tytöstä tulee minulle vielä jotain.

Sain Eevalta viestin, jossa ivallisesti viitattiin tähän tyttöön. Kuinka vihaankaan miten ihmisten yksityisasiat kiertävät ihmiseltä toiselle. Ihminen on peto.

Eeva on jättänyt mieleni jo lähes täysin. Eilen käyty keskustelu ystäväni kanssa toi hänet taas hetkeksi mieleeni. Ja se viestikin toi jotain. Jotain mitä en tarkkaan osaa sanoa. Ehkä se on vihaa.

Ihmistä ei koskaan pidä tuomita tutustumatta häneen. Niin tyhjäpään ja pellen tuntuinen kaveri onkin sattuva ja syviin keskusteluihin pystyvä yksilö.

2005-10-08T00:55:00.000+03:00

Eräs dialogi rakkaudesta.

Poika: "Rakastathan sinä vielä minua?"
Tyttö: "Ei sinun tarvitse tuollaista heti epäillä, jos minulla menee vähän huonosti. Totta kai rakastan."
...
Tyttö: "Hitto minä olen kanssasi ikuisesti, jos pysyt noin hyvänä jätkänä."

Kolmen päivän päästä tyttö jättää pojan.

2005-10-04T11:35:00.000+03:00

Olen ollut jo jonkin aikaa masentunut. Kaikki alkoi siitä surullisesta leffasta, jolloin olin taas antanut itselleni luvan kaivata häntä. Se oli virhe. Kuinka paha olla minulla nyt onkaan.

Kävin perjantaina Eevalla. Hänellä on toinen. Hän juo. Hän polttaa. Hän on kaikkea sitä, mitä hänen ei pitänyt olla. Hän tietää sen.

Sain vihdoin tietää todellisen syyn, miksi hän minut jätti. Aikaisemmin hän oli sanonut, ettei se johtunut minusta mitenkään. Hän ei vain voinut seurustella. Viikossa hänellä oli toinen. Katkeroiduin. Mutta se ei todellinen syy ollutkaan. Syy oli erilaisuutemme. Hän väittää sanoneen sen. Hän ei sanonut. Se tuli minulle yllätyksenä, vaikka tottahan se on. Mutta mitäpä sillä on väliä. Ei minulta olla koskaan todella kysytty rakastanko häntä. Ei sillä ole ollut väliä. Valinta on aina ollut hänen.

Katsoimme Eevan kotivideoita. Aivan kuten teimme koko kesän. Eeva muutaman vuoden takaa. Kesä. Hän on vielä niin onnellinen. En voinut olla itkemättä. Hyvät muistot. Muistot kesästä, jolloin todella olin onnellinen. Ajasta jolloin kaikki vielä oli hyvin. Ne päivät eivät tule enää koskaan takaisin.

Hän sanoo vihdoin ymmärtävänsä, minun valintani. Minun kipuni. Mitä hän minulle teki.
Minä en ymmärrä hänen tekemäänsä valintaa. Valintoja mitä hän tekee nykyään.

Ei tämän näin pitänyt mennä.

2005-09-23T22:52:00.000+03:00

Minulla on paha olla. Niin paha olla.

Itken ja ulvon. Sitä ulvontaa, mitä lapset päästävät itkiessään. En ole tehnyt tätä vuosiin.

Luulin jo päässeeni yli. Luulin muiden tyttöjen vievän kivun pois. Ei se minnekään lähtenyt. Oli piilossa sisällä.

Minulla on niin ikävä häntä. Niin ikävä halata häntä.

Raskastaa. Rakastin. Rakastan.

2005-09-14T19:33:00.000+03:00

Melankolia. Vainajala.

Ulkona on niin harmaata ja minä olen niin yksin. Joku voisi sano etten ole yksin. Minä olen. Minulla ei ole enää rakkauttani. Vain minä ja Jumalani.

Rakkautta minä etsin. Tulen aina etsimään kunnes sen löydän. Kenenkään ei tulisi elää ilman rakkautta. Rakkaus... vahvin.

2005-09-13T23:14:00.000+03:00

Hän kirjoitti kauniita sanoja. Sanoja, kuinka pysyisin hänen muistoissaan muistoista kalleimpana.

Kun voisinkin häntä uskoa. Kun kauniilla sanoilla olisikin niiden veroinen merkitys.

2005-09-13T21:15:00.000+03:00

Eilen sanoin Eevalle hyvästit.

Tämä oli pahin painajaiseni. Tätä en koskaan olisi kuvitellut tekeväni. Tätä en olisi koskaan halunnut tehdä. Olen niin pahoillani kaikkien puolesta, että tämä meni tähän. Pahoillani siitä, etten pystynyt ottamaan kuin kaikki tai ei mitään.

En enää tunne vihaa. Hyviä muistoja. Kuinka onnelliseksi hän minut tekikään.

Minulla tulee olemaan vielä pahoja ajatuksia. Varmasti tulee - Aina ennenkin tullut. Kuinka surulliseksi hän minut tekikään.

2005-09-10T14:20:00.000+03:00

Viime yönä viereisessä talossa oli tulipalo. Oli mahdollisuus, että tuli leviäisi myös meidän taloomme ja olisimme joutuneet lähtemään.

Äiti alkoi heti miettiä ääneen, mitä pitäisi ottaa mukaan. Minäkin pysähdyin miettimään. En olisi ottanut mitään. Ei täällä ole mitään minulle tärkeää. Kaikki olisi korvattavissa.

Lopuksi minulle tuli mieleen yksi tavara. Eevan valokuva. Ei silläkään enää olisi ollut merkitystä.

Taas minä itken. Ne kaikki hyvät muistot saavat minut niin surulliseksi. Minä niin haluaisin olla rakastettu.

2005-09-07T21:17:00.000+03:00

Olen ylpeä itsestäni. Minä todella uskalsin pyytää sitä tyttö elokuviin. Hän suostui!

Treffit menivät aika hyvin. Katsoimme Sin Cityn, joka oli aivan mahtava leffa. Ei ehkä paras treffileffaksi, mutta hän sanoi tykkäävänsä. Jouduin pitämään keskustelua yllä kyselemällä häneltä kaikenlaista, kun hän ei itse oikein antanut aloitetta.

En ole kokenut saman vahvuista tunnetta tähän tyttöön, mitä minulla oli Eevaan alusta asti. Vai oliko se vain ensirakkauden huuma?

Tekee taas mieli runoilla. Ei uudesta tytöstä, vaan siitä menetetystä. Ne tulevat olemaan katkeria.

2005-09-06T21:59:00.000+03:00

Aion kysyä erästä tyttö huomenna elokuviin.

Tänään fysiikan tunnilla tämän tytön ystävät vihjaisivat minulle "huomaamattomasti" sanomalla kovaan ääneen: "Se Viivi pelaa muuten lentopalloa."
Kuinka suloista.

2005-09-05T22:07:00.000+03:00

Kaksi tyttöä ovat hymyilleet erityisesti minulle koulussa.

Toinen on jo ottanut yhteyttä ja ollaan pari viestiä laitettu.

Toisen kanssa olemme vain hymyilleet toisillemme. Mitähän tästä vielä syntyy?

Vieläkö tähän lisätään eräs kolmas tyttö, joka kehui tänään tyyliäni.

2005-09-05T07:14:00.000+03:00

Hän ei päästä minua vieläkään. Unet ovat aluetta jota en voi hallita. Siellä hän iskee joka yö. Hänen äänensä soi niin kirkkaana päässäni. Kuinka ikävä minulla onkaan!

2005-09-03T23:07:00.000+03:00

Löydän itseni miettimästä, mitä jos hän vielä joskus soittaisi ja sanoisi: "Tule takaisin. Minä rakastan sinua yhä."

Sitä ei tule tapahtumaan. Ei koskaan.

2005-09-03T01:22:00.000+03:00

Eräs tyttö meidän luokalta pyysi minut tänään kahville. Istuimme läheisellä huolto-asemalla lähes viisi tuntia jutellen. Aika kului huomaamatta. Teki hyvää puhua kunnolla asioista vapaasti. Niistä aiheista mitkää itseäni kiinnostaa.

En tunne itseäni enää niin yksinäiseksi. Nyt tuntuu, että minulla on sittenkin mahdollisuus päästä lopullisesti kivinyrkin otteesta.

Kotimatkalla näin pitkästä aikaa tähdet. Kuinka pidänkään niiden katselusta. Rakastan syksyjä.

2005-09-01T20:16:00.000+03:00

"Löysin iholtasi rakastelun jäljet." Tuosta saan vielä joskus runooni säkeen, jos sellaisen kirjoitan.

Ties kuinka monetta kertaa vanha suunnitelma laitetaan käytäntöön. Suunnitelma, jonka tarkoituksena on yrittää olla Eevalle pelkkä ystävä. Aikaisemmat kerrat ovat epäonnistuneet surkeasti.

Nyt minä todella toivon onnistuvani. On päästävä irti. Ajatuksiini piirtyy kuva sydämestä jota kivinen nyrkki puristaa. Sydän alkaa sykkiä. Yhä voimakkaammin. Nyrkin ote heltyy.

2005-08-30T07:17:00.000+03:00

Näen jok'ikinen yö unta hänestä. Joissain olemme vielä onnellisesti yhdessä. Joissain hän ei välitä minusta lainkaan.

Eeva välittää sittenkin..

2005-08-28T21:31:00.000+03:00

Hän ei olekaan pahoillaan. En tiedä mitä sanoa. Jotain pahaa.

Sick and tired cry for you.

2005-08-28T00:37:00.000+03:00

Yksin. Minä olen yksin. Yksin yössä. Ei kukaan halua olla yksin. En minä ainakaan. Ei kenenkään tarvitsisi olla yksin. Jos kaksi yksinäistä vain löytäisivät toisensa.

Eeva, kaipaan sinua.

2005-08-27T17:35:00.000+03:00

Eeva pyysi minulta anteeksiantoa ja myönsi muuttuneensa. Olihan hän minulle ilkeä, mutta minä annan anteeksi. Niin minullekin tullaan anteeksi antamaan. Hyvä, että hän sai sen sanotuksi. Minulle tuli parempi mieli.

Olen kertonut tarinaani muutamille. Ihan hyvä, kun on saanut purkaa pahaa oloaan.

2005-08-26T17:46:00.000+03:00

Kerroin Eevalle minulla olevan paha olla ja miksi. Häntä ei kiinnostanut lainkaan.

Eeva on niin muuttunut. Hän on niin erilainen. Kuinka kaipaankaan sitä vanhaa Eevaa. Sitä Eevaa jota aina rakastin.
Hänkin rakasti minua. Kaksi päivää. Sitten hän vain muuttui.

Se tuntuu niin kauhealta, kun toinen on minulle se numero yksi. Se, jonka takia tekisin mitä vain. Ja sitten itse en ole hänelle mitään. Koko päivän odotin hänen soittoaan. Jos hän vaikka ajattelisi minua edes hetken. Mutta sitä puhelua ei koskaan tullut.

"Jos toisella on paha olla, sillä ei ole väliä. Minulla on pahempi olla. Älä murjota minun edessäni. Se ei miellytä minua. Älä puutu minun asioihini. Minulla on oma elämä."

2005-08-24T21:37:00.000+03:00

Se siitä positiivisuudesta.

Maria soitti ja puhuimme Eevasta. Monien päivien paha mieli purkaantui taas itkuun.

Minun on pakko puhua huomenna Eevalle. Mitä mieltä hän on minusta nykyään? Miksi hän ei halua olla seurassani? Olkoon hänellä paha olo, mutta niin on minullakin. Asialle voisi tehdä jotain.

2005-08-23T20:10:00.000+03:00

Olisi niin kiva kuulla häneltä vaikka: "Hei! Kiva nähdä." pelkän "Oletko nähnyt Veeraa?" sijaan.
Hän ei juuri puhu minulle nykyään. Minun täytyy aina ensin kysyä. Kai minusta on tullut se itsestään selvyys, jota ei tarvitse edes huomata.

2005-08-23T18:33:00.000+03:00

Olen ylpeä itsestäni. En ole itkenyt sitten perjantain ja olen pysynyt positiivisena lähes koko ajan.

Parin päivän ero on tuonut minulle hirveän ikävän. En tänäänkään päässyt hänen luokseen. Ehkä huomenna?

En ole moneen päivään sanonut hänelle häntä kauniiksi tai rakastavani häntä. Tuntuu niin turhalle sano ne, kun ei saa mitään reaktiota. Kuinka aurinkoinen se lauantai olikaan. Se lauantai, kun hän niin innoissaan sanoi rakastavansa minua.

2005-08-21T13:11:00.000+03:00

Eilen Eeva päätti olla olematta enää tyttöystäväni.

Ymmärrän päätöksen hyvin. Hän ei tällä hetkellä vain voi. Toivottavasti hän rakastaa minua vielä silloin, kun hän taas kykenee olla jonkun. Ehkä vielä jonain päivänä.

Hänen ei olisi pitänyt aloittaa sitä, purra korvaani, suudella minua. Mutta tilanteet vaihtuu, ja kukapa meistä ei tekisi virheitä.

Minä niin haluaisin auttaa häntä. En vain tiedä miten. Vai voinko auttaa häntä ollenkaan? Olen niin huolissani hänestä.

Yritän ajatella positiivisesti. Tiedän, ettei synkistelyni auttaisi häntä, eikä varsinkaan minua.

NFL-Nice Fucking Life

2005-08-20T14:17:00.000+03:00

Eevalla on todella vaikeaa. Hän on taas viiltänyt. Kaikki alkoi koulujen alettua.

Hän jopa ehdotti seurustelusuhteen purkamista. Olisi kuulema minun parhaaksi. Minä ainakin haluan katsoa tämän loppuun. Rakastanhan häntä. Totta kai tähän oli odotettavissa tällainen jakso. En vain arvannut näin pahaa. Kuinka sokea olinkaan.

Haluaisin olla koko ajan hänen vierellään. Vahtia ettei hän tekisi mitään pahaa itselleen. Se nyt vain on käytännössä niin vaikeaa. Äitini ei ymmärtäisi, jos nyt muuttaisin kotoa. Pitää vain yrittää olla hänen kanssaan aina mahdollisuuksien mukaan. Viime viikolla jopa irtisanoin itseni.

2005-08-13T23:56:00.000+03:00

Niin paljon on tapahtunut viimeisinä kolmena päivänä.

Adam jätti Eevan kolme päivää sitten. Juuri sinä päivänä, kun minä palasin kotiin. Kaksi vuotta hukkaan Eevan elämästä. Adamin oli tehtävä se. Ei Eeva olisi osannut päästää hänestä irti. Surullista, etteivät ihmiset osaa puhua.

Heti asiasta kuultuani en voi voinut olla ajattelematta, miten minulle käy. Tätähän minä olin odottanut. Aina.

Sinä yönä minä nukuin Eevan vieressä. Kuinka oikealta tuntuikaan, kun hän piti kädestäni. Kun hän pisti sormeni suuhunsa. Kun hän katsoi minua silmiin.

Seuraavana iltana, eilisiltana suuntasin toiveikkain mielin Eevan luokse. Ilta jota en unohda koskaan. Merkittäköön muistojeni kalenteriin isolla punaisella kynällä: 13.8.05 Minä suutelin ensimmäistä kertaa tyttöä. Tyttöä, jota olen aina rakastanut. Tyttöä, joka nyt on tyttöystäväni.

Meidän täytyy käytännön syistä pitää suhteemme vielä salaisena. Eevan äiti oli juuri eropäivänä käskenyt Eevaa pysymään sinkkuna jonkin aikaa. Yhden päivän hän oli. Eeva pelkää äitini reaktiota. Ei sellaista varmaan edes tule, sillä hän varmaankin kaikesta kieltelystäni huolimatta luulee meidän olleen yhdessä koko ajan.

Tänään hän sanoi ne sanat. Sanat joita olen odottanut kolme kuukautta: "Minä rakastan sinua."

Olen onnellisempi kuin koskaan. Minulta ei puutu mitään. Ei yhtikäs mitään.

2005-08-07T03:12:00.000+03:00

Hän on sanonut, kuinka häneen sattuu nähdessään onnellisen parin. Syynä tähän, ettei hän ole onnellinen Adamin kanssa.

Minuunkin sattuu. Näen kadulla, televisiossa, missä tahansa. Koska minulla ei ole ketään.

Kun edes joskus olisin saanut häneltä pienen suukon.

2005-08-03T03:12:00.000+03:00

Täällä minä istun tuhansien kilometrien päässä hänestä. Mitä antaisinkaan saadakseni halata häntä juuri nyt.

Oli todella hyvä, että kävin tapaamassa häntä ennen lähtöäni. Emme olleet tavanneet yli viikkoon. Tai kävin minä hänen luonaan, mutta se oli tyhjää. En saanut häneen minkäänlaista yhteyttä.

Toinen kerta meni paremmin. Aluksi hän katsoi minua kuin vierasta ihmistä. Ei sanonut juuri mitään. Katsoi vain, kuin tunnustellakseen. Kai hän mietti e-keskustelujamme, joissa uskalsin kertoa totuuden. Lopussa pääsimme hyvin läheiseen tunnelmaan. Pitkästä aikaa. Kuinka niitä hetkiä kaipasinkaan.

Olen huolissani Eevan mielenterveydestä. Hänellä on haluja satuttaa itseään. Viillellä. Todisteetkin näkyvät käsivarsissa valkoisina arpina. Missä kulkee raja todellisen mielenterveysongelman raja? Olen valmis auttamaan häntä, kun hän vain kertoisi kuinka. Tekisin mitä vain saadakseni hänet onnelliseksi.

2005-07-28T00:57:00.000+03:00

Olemme sittenkin Eevan kanssa hyvin erilaisia. Hän on joissakin asioissa vielä niin kovin lapsi. Joissakin asioissa ei.
Olisikohan siitä loppujen lopuksi tullut mitään?

Se on niin hirveää, kun minä en ymmärrä hänen aivoituksiaan. Ei kuulma Adamkaan ymmärrä. Tuskin kukaan ymmärtää.

2005-07-26T00:33:00.000+03:00

Kuviteltu tilanne:

Olen kahden viikon päästä Lontoon metrossa. Terroristit ovat räjäyttäneet uuden sarjan pommeja ja metron vaunu jossa olen on loukussa. Vaunu palaa ja tulen luultavimmin kuolemaan seuraavien kymmenien minuuttien aikana. En niinkään pelkää kuolemaa. Tiedän pääseväni hyvään paikkaan Jeesuksen luo. Puhelin toimii, mutta akkua vain kymmenien sekuntien puheluun. Valitsen Eevan.

Puheluni Eevalle:
"Eeva, kuuntele tarkkaan. Tulen luultavasti kuolemaan seuraavan 10 minuutin aikana. Rakastan sinua. Olen aina rakastanut... Kiitos, että osoitit minulle tien valoon. Tapaamme jälleen taivaassa, mutta toivottavasti emme vielä pitkään aikaan. Ethän muistele minua pahalla... Olet hyvä ihminen. Elä hyvin..."

2005-07-21T21:08:00.000+03:00

Pelkään. Pelkään ettei hän enää kohta jaksa tätä minun masennusta. Hän on sanonut, että olisi kestänyt minua ikuisesti. Haluaisin uskoa tähän, mutta epäilen.

Täytyy palata suunnitelmaan, joka jo niin kauan aikaa sitten suunniteltiin, mutta jäi toteuttamatta. Minun täytyy kaikin voimin yrittää olla hänelle pelkkä ystävä. Vaikeaa se tulee olemaan.

2005-07-20T00:22:00.000+03:00

Viikonlopun olin Eevan kanssa rokissa.

Hän kysyi minulta rakastanko häntä. Mietin hetken, mutta silti en osannut antaa kuin epävarman vastauksen. Kaiken viikonloppuna tapahtuneen jälkeen osaan nyt sanoa sen varmaksi. Kyllä.
En ole muuten koskaan kysynyt häneltä rakastaako hän minua. Olen pelännyt vastausta. Oli se sitten kumpi tahansa.

Hän sanoi rakastavansa Adamia ja pitävänsä minusta todella paljon. Hän on sanonut pystyvänsä rakastamaan vain yhtä. Olen sekaisin. Vain enkö vain ymmärrä selvää puhetta?

Eeva on hyvin läheinen ihminen. Seksuaalinen myös. Hänelle on normaalia halata, pitää kädestä ja raapia pelkkää ystävää. Toivottavasti hän osaa tehdä pojille selväksi, missä mielessä hän sen tekee. Minulle se ei ainakaan ole aina selvää.
Kun huomasin hänen tekevän sitä muillekin kuin minulle, luulin jo hetken käsittäneeni väärin. Ajattelin tyhmyydessäni luulleeni meidän välisen koskettelumme jotenkin erityiseksi. Onneksi puhuimme. Meidän välimme ovat olleet jotenkin erityiset. Hän sanoo, ettei koskaan ole tuntenut samalla tavalla ketään kohtaan.

Huomasin olevani mustasukkainen ihminen. Eihän näin pitänyt olla. Minunhan piti olla täydellinen.

En kestä katsoa Adamin kuvia. Saattaisin kestääkin, mutta en uskalla. Pelkään itseäni.

Hän sanoi pelkäävänsä halata minua. Sanoi pelkäävänsä, ettei pysty hallitsemaan itseään. Minäkin pelkään. En siksi, etten pystyisi hallitsemaan ruumistani. Pelkään vain sitä, mitä pääni sisällä tapahtuu.

"aamulla kun saavut
tiedän mitä teen
laitan sinut suureen
pulloon lasiseen
korkin pistän kiinni
kukaan muu ei saa
katsella sua enää
olet mulle kuuluvaa
mulle kuulut vaan"

"olen surullinen aina
kun olen ilman sua
en pidä siitä etten
saa sua hallittua..."

Ennen en ymmärtänyt noita sanoja. Ne tuntuivat jotenkin vastenmielisen itsekkäiltä. Nyt ymmärrän ne täysin. Juuri tuolta minusta tuntuu.

2005-07-11T13:06:00.000+03:00

En enää kestänyt.

Käperryin maahan ja kyynelten seasta huusin sitä säälittävää ääntä mitä minusta lähti irti.

Miksi kaiken piti mennä näin?

2005-07-11T11:59:00.000+03:00

Koko eilisen ja tämän päivän olen tuntenut outoa vihaa.

Ketä kohtaan? Eevaa? Adamia? Itseäni? Elämää?

En tiedä.

2005-07-09T18:30:00.000+03:00

Vihaan työtäni.

Minulle jää liikaa aikaa ajatella ja silloin hän taas tunkeutuu mieleeni. Yritän paeta mieleni helvettiä mihin tahansa muuhun, mutta aina lopussa seisoo hän.

Harvoin vihaan itseäni. Nyt vihaan. Joskus en vain voi olla ajattelematta Adamia ja Eevaa tekemässä kaikenlaista läheistä toisilleen. Silloin kiven paino sydämelläni moninkertaistuu ja hengitys vaikeutuu. Miksi tämän täytyy olla näin vaikeaa? Kestäisinpä.

2005-07-08T18:04:00.000+03:00

Olimme Eevan kanssa kaupungilla. Eeva huomasi puhelimensa sulkeutuneen ja soitti heti Adamille kertoakseen, että on kunnossa. Kuinka paha olo minulle tulikaan.

Olisin voinut vain kyyristyä maahan ja itkeä. En mustasukkaisuudesta. Siitä, ettei minulla ole ketään joka huolestuisi. Ketään joka ikävöisi. Onhan minulla ihanat kaverit ja perhe jotka välittävät, mutta eri tasolla kuin rakastava.

Kuinka ikävä minulla onkaan rakkautta. Rakkautta jota en ole koskaan kokenut.

2005-07-07T15:24:00.000+03:00

Kannatti jäädä eilen Eevan luokse yöksi. Sain purkaa itseäni. Oloni on hyvin helpottunut.

2005-07-07T02:11:00.000+03:00

Rikoin taas lupaukseni. Itkin hänestä.

Kaksi kertaa. Kaksi kertaa tänä päivänä sanoin hänelle jotain, minkä tiesin voivan satuttaa häntä. Keskustelimme asiasta illalla. Hän oli loukkaantunut. Hän oli loukkaantunut juuri siitä sanomisesta, joka leimaisi hänet huonoksi. Ei siitä mitättömyydestä, vaan juuri siitä yhdestä. Kuinka viisas hän onkaan. Hän kysyi, enkö puhunutkaan totta, kun aikaisemmin sanoin koskaan haluavani satuttaa häntä. Todella sitä silloin tarkoitin. Olin valehdellut itselleni. Halusin vain päästä hänen otteestaan. Hänen otteestaan sydämeeni.

Katsoimme toisiamme silmiin.
"Et enää katso minua silmiin samalla katseella kuin ennen."
"En niin."
-
"Jotenkin pidin siitä katseesta."
-
"Ja minä pidin katsella sillä sinua."

Kuinka minä siitä pidinkään. Enemmän kuin mistään muusta. Katseen menettämisestä tunsin surua ja katkeruutta, mutta silti minussa vallitsi pieni riemun ja helpotuksen tunne. Jos vihdoinkin olisin päässyt hänen kourastaan. Mutta olenko lopullisesti? Minua pelottaa joutua yksin. Pelkään yksinäisyydessä mieleni palaavan taas häneen.

Olen pahoillani hänen puolestaan. Pahoillani siitä, kuinka rakastuinkaan juuri häneen.
Olenko pahoillani itseni puolesta? En. En vaihtaisi hetkeäkään pois.

2005-07-02T09:18:00.000+03:00

Olen töissä ja mietin vain häntä. Kuinka ikävä minulla onkaan.

Halaamme Eevan kanssa usein. Halatessamme eilen poskemme painautuivat vastakkain ja kylmät väreet kävivät läpi koko kehoni. Kuinka hyvälle se tuntuikaan. Enemmän kuin mitään olisin halunnut suudella häntä. Vain ajatus Adamista pidätteli minua.

Eeva sanoi alkavansa itsekin uskoa äitini sanoja siitä, ettei poika ja tyttö voi olla pelkästään ystäviä. Heti sen jälkeen hän katui asian ääneen sanomista. Näin on käynyt ennenkin.

Ehkä hänellä on tunteita minua kohtaan. Joskus hän pidättelee, kuin peläten tunteitaan. Eräänä yönä hän yritti sanoa, mutta minä en kestänyt. Ajankohta oli liian pian sen kauniin illan jälkeen. Sen kauniin illan jolloin hän keskellä harsojen, kuminassa kellojen kertoi pysyvänsä Adamilla.

Kysyin häneltä siitä illasta, jolloin hän halusi tahria poskeni. Ei halua puhua siitä enää koskaan.

Kuinka paha olo siitä tuleekaan, kun se ainut asia, minkä todella haluaa, on tuolla jossain saamattomissa.

2005-06-30T15:42:00.000+03:00

Olen onnellinen. Hymyilen leveästi elämälleni. Minulla on kaikki mitä tarvitsen: ystävät, terveys, tulevaisuus ja kaikki muu. Vain rakkaus puuttuu. Ei elämä ole sittenkään yhtään sen hullumpaa. Taidan mennä halaamaan äitiä.

Hetki sitten aloitin Uuden testamentin. Toivottavasti löydän sieltä sen, mitä Eeva ja monet muut ovat löytäneet. Todellakin toivon.

2005-06-28T18:30:00.000+03:00

Olen onnellinen hänestä. Olen onnellinen vaikka hän ei ole minun. Minulle riittää tämä pieni osa hänen elämästään, kunhan vain saan olla hänen lähellä. Olen onnellinen Adamin puolesta. Hänellä on jotain niin hienoa. Jotain niin kaunista ja silti jotain niin viisasta. Todellakin toivon hänen ymmärtävän, mitä hänellä on hallussaan, mitä hänellä on menetettävänään. Katson Eevaa ja minut saa valtaan tunne, joka saa huuleni taipumaan leveään hymyyn.

Makaamme sängyllä kasvotusten. Hymyilemme ja katsomme toisiamme silmiin. Eeva on juuri meikannut huulensa tumman punaisiksi. Eeva kysyy selvästi epäröiden saisiko tahria poskeni. Sillä hetkellä tulkitsin posken tahrimisen huulien kosketukseksi poskeeni. Pelästyin. Taas ajattelin muita. Minussa taitaa olla se vika, etten voi olla ajattelematta tekemisien seurauksia ja muiden parasta. Ääni pääni sisällä huusi halua ottaa suudelma vastaan, mutta kieltäydyin. Hän taisi hämmentyä.
Jälkeenpäin olen ajatellut, jos Eeva ei tarkoittanutkaan suudella minua, vaan leikkimielisesti halusi vain maalata jotain naamaani huulipunalla. Täytyy kysyä.

2005-06-28T00:30:00.000+03:00

Eevan kanssa mökillä.

Myrsky on tulossa. Aava vesi kuohuaa ja tulee kovaa. Eevan pestessä kasvojaan en voi vastustaa kiusausta. Kuinka vapauttavaa onkaan seisoa pelkissä alushousuissa pitkällä laiturilla kädet levitettyinä ilmaan tuulen valellessa vartaloa. Hetken vapaudesta sai maksaa vilustumisella, mutta se kannatti. Hän sanoo minut hulluksi. Emmekös me kaikki ole?

Yöllä makaamme sängyssä vieretysten. Kesken keskustelun hänen puhelimensa soi. Se on Adam. Tiedän Eevan puhelimen äänien olevan aina kovalla, jolloin vastustajan voi kuulla helposti. En kestänyt Adamin ääntä. Tukin korvani ja yritin epätoivoisesti hyräillä jotain peittääkseni puhelun äänet. Se ei auttanut. Tulin surulliseksi.

Puhelu päättyi. Ensimmäisestä lauseestani Eeva tiesi heti olevani surullinen. Hän alkaa tuntea minut jo hyvin. Pilkkopimeässä huoneessa hän tietää mielentilani pelkän äänen perusteella. Tietää vaikka yrittäisin peitellä.
Minun ollessa surullinen Eevastakin tulee surullinen. Ja en pidä siitä ollenkaan. Keskellä pimeyttä vihasin itseäni.

2005-06-27T01:41:00.000+03:00

Eevan luona tänään yötä.

Olen ylpeä itsestäni. Koko illan aikana en ole ajatellut rakastavani häntä. Ne mustasukkaisuuden ja kaipuun tunteet näyttäisivät ilmentyvän ollessani erossa hänestä. Hyvä niin, sillä näyttämällä pahan oloni pahentaisin vain hänen oloaan, jota en todellakaan halua. Olen pystynyt ajattelemaan hänet toivomallani tavalla. Hyvänä ystävänä. En minä sitä alunperin halunnut, niin vain sovittiin.

Rakastan puhumista ja kuuntelemista. Eeva kertoi minulle taas tunnoistaan Adamia kohtaan. Ei yhtään positiivista ajatusta. Hän ei kuuntele. Hän ei ymmärrä. Hän ei välitä. Hän satuttaa.
En ymmärrä, miksi he ovat vielä yhdessä. En vain uskalla sanoa.

Eeva tiesi sanottavansa olevan sanottavan rajamailla, mutta sanoi kuitenkin: Minä olisin melkein täydellinen poikaystävä. Olen kiltti, kohtelias ja hyvännäköinen. Mutta. Minä en usko jumalaan.

Kesken lauseen tiesin sattuvan. Tiesin sattuvan, jos jäisin miettimään asiaa. Onneksi sain kuitenkin pidettyä asian sen verran kaukana mielestä etten synkistynyt. Viikko sitten olisin vielä itkenyt.

2005-06-25T21:30:00.000+03:00

Ahdistaa. En saa kunnolla henkeä. Vain edessä pyörivä elokuva pitää minut edes jotenkin koossa. Rakastan häntä silti. Luulin jo päässeeni hänestä kaiken sen jälkeen. En vain voi lopettaa.
Maria soitti minulle aikaisemmin ja kertoi muiden asioiden lomassa Eevan ja Adamin olleen menossa yhdessä saunaan. Hän ei taida vielä tietääkään, kuinka olemme jo asiat käsitelleet. Pian puhelun jälkeen ahdistus alkoi.